Lähdetään liikkeelle Laitakarista, sillä ihan ensiksi pitää varmistaa, että meri pysyy paikoillaan. Tämä tehdään uskomuksen mukaan kiertämällä kärjen Laitakari-kilpi ja ehdottomasti vastapäivään. Kierron voi tehdä jalan tai millä kulkupelillä tahansa. Mutta muista kiertosuunta!
Meritarinat heräävät eloon Laitakarissa
Laitakarissa on paljon katseltavaa. Aikanaan saha puski puutavaraa, kalasatamassa kävi troolareiden vilske ja varveissa rakennettiin laivoja. Kaunis alue panee mielikuvituksen liikkeelle. Ihailkaa paatteja, etsikää painolastikasveja tai ihmetelkää mittarista merenpinnan korkeusvaihteluita. Laitakarin veneveistämöistä on aikanaan lähtenyt maailman merille satoja purjevenekaunottaria.
Ennen vanhaan vaarana olivat karikot, mutta myös rosvot. Ulkomerellä, majakkasaari Säpistä lounaaseen on paikka nimeltään Lännen Naulat. Tässä moni karahti kiville ja miehistö joutui jättämään laivan. Hylyt olivat otollisia kohteita aikansa merirosvoille. Mahtaako syvyyksissä monikin kulta-aarre odottaa vielä löytäjäänsä?
Pirtun salakuljetuksen aikaan Luvian vesillä kävi vilske. Jos poliisi tai merivartiosto lähestyi trokareita, he sitoivat pirtutynnyriin suolasäkin ja vippasivat mereen. Koko hoito upposi pohjaan, mutta suolan liuettua tynnyrit nousivat pintaan ja saalis oli helppo hakea myöhemmin talteen.
Etsi merimiesten viestejä kalliolta
Nirvon saari tarjoaa Selkämeren luonnon pienoiskoossa, ja saaressa on kolme luontopolkua. Entisaikaan merimiehet pitivät säätä tässä saaressa pitkäkin aikoja. Tuulta ei riittänyt purjeisiin tai meri oli pahana eikä Laitakarin satamaan ollut asiaa. Seilorit ovat ajankulukseen hakanneet kallioihin omia tägejään. Kuinka monta löydät?
Yksi ehdoton saarikohde on Säppi, jonka majakka alkoi vilkuttaa turvaa merenkävijöille jo vuonna 1873. Nykyään saaressa voi tavata harvinaisia asukkaita, sisilialaissyntyisiä mufloneita tai jykevää ylämaankarjaa.
Retkieväsvinkki
Laitakarin alueella voi marssia valmiiseen pöytään tai ostaa retkieväät paikallisista kaupoista. Älkää unohtako jäätelöä. Sitä merirosvotkin olisivat vohkineet, jos tarjontaa olisi ollut!
Sekstantti antaa suunnaksi Merikarvian
Seuraavaksi sekstantti määrittää suunnan Merikarvialle. Koska olemme vahvassa kalastuspitäjässä, kannattaa ottaa alkuun vähän syvyyttä ja poiketa kalastusmuseossa. Pihassa voi ihmetellä kahdeksanmetristä rääkipaattia, joka on pantu kasaan puuvaarnoilla. Voi veljet.
Museolta on lyhyt matka Krookan satamaan, josta löytyy monenlaista tekemistä kesäpäivään: tapahtumia, kulttuuria, tuoretta kalaa ja ravintolapalveluita. Krookasta paatitonkin pääsee yleisökuljetuksilla tutustumaan ihastuttavaan Ouran saaristoon.
Pääsaari on Ouraluoto, Merikarvian kunnan omistama yleisessä käytössä oleva virkistys- ja matkailualue. Sen entistä luotsiasemaa ja ryssänkasarmia vuokrataan myös majoituskäyttöön. Saarella on sauna uimalaitureineen, hiekkapohjainen uimapaikka sekä nuotio- ja telttapaikkoja.
Vinkki
Kräsooran lähiluontokohteessa on laavu, laituri ja luontopolkuja. Kräsooraan pääsee perille asti autolla ja paikka on esteetön.
Jos olet liikkeellä omalla veneellä, Hamskerin ja Hajulan saarten virkistysalueille on vapaa rantautumisoikeus. Merikarvialla vesi ei jää vain mereen, vaan myös Merikarvianjoella voi kalastella ja virkistäytyä.
Rannoilla aukeavat laajat leikkikentät pikkumerirosvojen temmeltää. Erikoisenmuotoinen lohkare on noidan kivettämä merimies ja rantavedessä kauniisti huojuva rakkolevä merenneidon hiuskiehkura.
Tiesitkö? Nykyään navigoidaan kännykän avulla, mutta tiesitkö, että latinan sana navigare tarkoittaa merenkulkua.
Ilo lepattaa Rauman saaristossa – vai onko tuo merimieslippu?
Raumalla on upeita patikointipaikkoja. Nurmeksennokasta avautuu aava merimaisema, ja rannalla voi ihastella perinteistä merimerkkiä, kummelia. Nokassa on nuotiopaikka, käymälä, polttopuurankoja ja informaatiotaulu. Alueelta voi etsiä myös ensimmäisen maailmansodan aikaisia sotilastukikohdan raunioita.
Vinkki
Kuuskajaskari ja Kylmäpihlaja ovat kivoja matkailusaaria, joihin pääsee vesibussilla Poroholmasta.
Evästauon jälkeen on aika kerätä meren rantaan huuhtomia aarteita ja keksiä niille tarina. Olisiko korkin pala itsensä merirosvopäällikkö Mustaparran puujalasta? Sulka ainakin on Ahdin juhlapuvun helmasta ja pullopostin vetiset terveiset lähettää aution saaren iloinen erakko.
Rauman seudulla on merellisiä maisemia, taukopaikkoja ja varaustupia mantereella ja saaristossa. Omenapuumaa on yhteydessä mantereeseen, joten sen saaristoluonto polulle pääsee kätevästi pyöräillen tai autoillen. Ja hei, Omenapuumaasta voi soutaa kaupungin soutuveneellä Reksaareen, jossa on lisää luonto- ja retkeilyreittejä.
Tiesitkö? Nurmeksessa mielikuvitukselle antavat vauhtia ryssänuunit. Näitä valtavia kiviuuneja esiintyy alueilla, joilla venäläinen kaleerilaivasto liikkui 1700-luvulla, ja niitä on käytetty leipien paistamiseen ja kalojen kuivatukseen.
Satakunnan rannikolla merirosvoja ei ole nähty aikoihin, mutta mahtaako vanhojen rosmojen henget viipyillä suolaisilla rannoilla, tyrnipensaan takana tai tepastella merikotkan sulkapuvussa?
Ja jos oikein siristää silmiään, näkyykö kaukaisen laivan mastossa mustavalkoinen, pelkoa herättävä merirosvolippu: kallo ja sääriluut? Ojennapas kiikareita…
Rauman saaristo on aidosti elävä kulttuuriympäristö, jonka kokeileviin, toiminnallisiin, osallistaviin ja hauskoihin teoksiin pääsee tutustumaan saaristossa ja rannoilla. Lähde siis Luotaamattomalle alueelle!
Sata matkaa maalle – Satakunnan matkailun kasvuhanke nostaa esiin Satakunnan monipuolisia matkailumahdollisuuksia ja tekee maakuntaa tunnetuksi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman tuella.
Artikkeli on julkaistu alun perin Satakunnan Kansan verkkosivuilla Satakunta seikkailua -osiossa 10.7.2020
